Vastuullisuusväitteen todennettavuus tulee vastaan heti silloin, kun yritys esittää väitteen, joka voi vaikuttaa asiakkaan tai kuluttajan käsitykseen tuotteesta, palvelusta tai yrityksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että väitteen taustalla pitäisi olla jotakin muutakin kuin hyvä tarkoitus, yleinen näkemys tai väljä mielikuva.
Pk-yrityksen kannalta olennaista ei ole vain se, että väite tuntuu oikealta, vaan myös se, pystyykö yritys kertomaan, mitä väite tarkoittaa, mitä se koskee ja mihin se perustuu. Jos yritys esimerkiksi viittaa pakkaukseen, materiaalivalintaan, päästöihin, toimitusketjuun tai johonkin yksittäiseen toimenpiteeseen, tämän pitäisi näkyä myös väitteen rajauksessa.
Hallituksen esityksessä HE 47/2026, joka koskee EU:n vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpanoa, näkyy selvästi ajatus siitä, että ongelmaksi voi muodostua myös oikea tieto, jos siitä syntyvä kokonaisvaikutelma on liian laaja tai harhaanjohtava. Siksi vastuullisuusväitteen arvioinnissa ei riitä pelkkä kysymys siitä, onko väite totta. Lisäksi pitää arvioida, onko väite täsmällinen ja antaako se oikean kuvan siitä, mitä yritys pystyy todella osoittamaan.
Hyvä käytännön testi on yksinkertainen. Jos asiakas kysyy, miten tämä voidaan näyttää toteen, yrityksellä pitäisi olla siihen selkeä vastaus. Jos vastaus jää epämääräiseksi, myös itse väite on todennäköisesti liian epämääräinen.
Usein turvallisin tapa viestiä on kertoa mahdollisimman konkreettisesti, mitä on tehty, mitä se koskee ja mistä osasta toimintaa on kyse. Mitä vähemmän tulkinnanvaraa väitteeseen jää, sitä vahvempi se yleensä on.
Lue myös: Mitkä vastuullisuusväitteet ovat riskialttiita?
Vastuullisuusväitteet ja vastuullisuusviestintä kiristyvän sääntelyn alla: Mitä pk-yritys saa sanoa vastuullisuudestaan?
Tutustu verkkokurssiin: Pk-yrityksen vastuullisuusväitteet ja uskottava vastuullisuusviestintä.
FI 
EN