Pk-yrityksen vastuullisuustyö rakennetaan liiketoiminnasta käsin, ei raportointikehikosta. Tämä on yksinkertainen periaate, joka unohtuu yllättävän usein, kun keskustelu kääntyy standardeihin ja vaatimuksiin.
Moni pk-yritys aloittaa vastuullisuustyön valitsemalla mallin tai raportointikehikon. Se tuntuu loogiselta, mutta johtaa helposti tilanteeseen, jossa tekeminen alistetaan rakenteelle. Vastuullisuus muuttuu dokumentiksi, ei kehittämiseksi.
Toimiva malli etenee toisin.
Ensimmäinen askel on nykytilan tunnistaminen. Kaikki yritykset tekevät jo vastuullisuutta arjessaan. Kysymys ei ole siitä, aloitetaanko nollasta, vaan siitä, tunnistetaanko jo olemassa oleva tekeminen ja sen merkitys.
Seuraava vaihe on olennaisuuden määrittely kevyesti ja liiketoimintalähtöisesti. Mitkä vastuullisuusteemat vaikuttavat suoraan yrityksen riskeihin, kustannuksiin, kilpailukykyyn tai asiakassuhteisiin? Kaikki teemat eivät ole kaikille yrityksille olennaisia.
Kolmanneksi asetetaan selkeät tavoitteet ja yksinkertaiset mittarit. Niiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Tärkeintä on, että niitä käytetään päätöksenteossa.
Neljänneksi edetään pienin askelin, mutta järjestelmällisesti. Vastuullisuustyö ei ole kertaluonteinen projekti, vaan jatkuva kehitysprosessi.
Vasta tämän jälkeen raportointi tulee mukaan. Raportoinnin tehtävä on tukea tekemistä ja viestintää – ei määrittää koko työtä.
Tässä kokonaisuudessa raportointikehykset, kuten pk-yritysten vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi VSME voi toimia hyödyllisenä työkaluna. Ne eivät kuitenkaan saa määrittää pk-yrityksen vastuullisuustyön suuntaa. Kehys on työkalu, ei vastuullisuustyön lähtökohta
Lue tarkempi kokonaisuus oppaasta Pk-yrityksen vastuullisuustyön polku
Tarkista oma nykytilanne VSME-pohjaisella itsearvioinnilla
FI 
EN 