Pk-yritysten vastuullisuustyöstä puhutaan usein menetelmien, mallien ja työkalujen kautta. Tarjolla on kyselyitä, raportointipohjia, mittareita ja prosesseja, joiden luvataan helpottavan vastuullisuustyötä ja vievän sitä eteenpäin. Silti monessa pk-yrityksessä vastuullisuustyötä tehdään, mutta vaikutus jää epäselväksi. Habicher ym. (2021) tarkastelevat pk-yritysten kestävää muutosta muutos- ja muotoiluajattelun näkökulmasta, ja tutkimuksen viesti on pk-yritysjohdolle yllättävän selkeä. Vastuullisuustyön ongelma ei ole menetelmien puute, vaan se, mihin muutos kytkeytyy.
Pk-yritykset eivät lähde liikkeelle vastuullisuudesta, vaan selviytymisestä
Tutkimus osoittaa, että pk-yritysten muutosta ajavat ensisijaisesti hyvin arkiset ja rationaaliset syyt: kilpailu, kannattavuus, digitalisaatio, sukupolvenvaihdokset ja toiminnan jatkuvuus. Vastuullisuus ei useimmiten ole muutosprosessin lähtökohta, vaan sivujuonne tai seuraus.
Vastuullisuus nousee aidosti liiketoiminnan keskiöön vasta silloin, kun se tukee yrityksen elinkelpoisuutta, auttaa vastaamaan markkinapaineisiin tai on osa yrityksen identiteettiä ja arvoja. Ilman näitä kytkentöjä vastuullisuus jää helposti irralliseksi teemaksi, vaikka käytössä olisi kuinka toimivia työkaluja. Tämä selittää, miksi vastuullisuustyö tuntuu monessa pk-yrityksessä raskaalta ja erilliseltä: se ei ole kiinni yrityksen arjen tekemisessä.
Kestävä muutos ei ole projekti eikä nopea kehityshanke
Habicher ym. korostavat, että kestävä muutos pk-yrityksissä on luonteeltaan pitkä, epävarma ja usein hidas prosessi. Se ei ole projekti, joka viedään maaliin, eikä kehityshanke, jolle asetetaan selkeä alku ja loppu.
Tämä on monelle pk-yritykselle haastava ajatus. Arki on kiireistä, päätöksiä on tehtävä nopeasti ja tuloksia odotetaan pian. Vastuullisuudessa tällainen logiikka ei kuitenkaan toimi. Muutos vaatii aikaa, tilaa ja ennen kaikkea johdon läsnäoloa.
Tutkimuksen mukaan muutos onnistuu vain, jos johto käyttää aikaa muutoksen ymmärtämiseen, pitää suunnan kirkkaana arjen päätöksissä ja hyväksyy sen, ettei kaikkea voi hallita etukäteen ja yksin. Kyse ei ole kontrollin menettämisestä, vaan siitä, ettei johto yritä ratkaista kaikkea valmiiksi ennen kuin muutos on ehtinyt muotoutua.
Muotoiluajattelu viittaa siihen, että vastuullisuuteen liittyvä muutos on luonteeltaan epävarmaa, keskeneräistä ja oppimista vaativaa.
Mitä muotoiluajattelu tässä yhteydessä tarkoittaa?
Habicher ym. eivät käytä muotoiluajattelua menetelmäpakettina tai yksittäisenä työkaluna, vaan tapana ymmärtää ja jäsentää muutosta. Tässä yhteydessä muotoiluajattelu viittaa siihen, että vastuullisuuteen liittyvä muutos on luonteeltaan epävarmaa, keskeneräistä ja oppimista vaativaa. Ongelmat ja ratkaisut eivät ole alussa selviä, vaan ne hahmottuvat vähitellen tekemisen, kokeilujen ja arjen päätösten kautta.
Muotoiluajattelun näkökulmasta vastuullisuutta ei voi suunnitella valmiiksi etukäteen samalla tavalla kuin teknistä hanketta tai investointia. Sen sijaan muutos rakentuu askel kerrallaan, ihmisten arjessa ja käytännöissä. Tämä korostaa johdon roolia suunnan näyttäjänä ja mahdollistajana, ei valmiiden ratkaisujen jakajana.
Muotoiluajattelu ei tee yrityksestä vastuullista
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on, etteivät muutoslähestymistavat, kuten muotoiluajattelu, itsessään tee yrityksestä vastuullista. Ne voivat tukea muutosta, mutta vain silloin, kun konteksti on oikea. Muotoiluajattelua käytetään pk-yrityksissä useimmiten digitalisaation edistämiseen, toiminnan tehostamiseen ja uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet jäävät useimmiten toissijaisiksi. Vain ne yritykset, jotka ovat jo valmiiksi vastuullisuusorientoituneita, hyödyntävät muutoslähestymistapoja aidosti kestävän muutoksen välineenä.
Tämä on tärkeä viesti myös vastuullisuustyön kehikoista ja standardeista puhuttaessa. Yksikään malli, menetelmä tai raportointirakenne ei muuta yritystä vastuulliseksi, jos vastuullisuus ei ole kytketty ydinliiketoimintaan ja sen todellisiin haasteisiin. Tässä mielessä muotoiluajattelu ei ole liiketoiminnan kehittämismenetelmä, vaan tapa johtaa tilanteissa, joissa lopputulosta ei voi tietää etukäteen.
Johtaminen ratkaisee – ei työkalujen määrä
Tutkimuksen läpileikkaava viesti on, että pk-yritysten vastuullisuustyö on ennen kaikkea johtamiskysymys. Muutos ei tapahdu siksi, että yrityksellä on oikeat työkalut, vaan siksi, että johto ymmärtää, miksi muutos on tärkeä, sitoo vastuullisuuden osaksi liiketoiminnan kehittämistä ja johtaa muutosta arjen päätöksissä, ei vain strategiapapereissa.
Pk-yritysten vastuullisuustyö ei kaadu siihen, etteikö tiedettäisi, mitä pitäisi tehdä. Se kaatuu siihen, että muutos jää erilliseksi, eikä ole aidosti osa sitä, miten yritystä johdetaan. Vastuullisuustyö ei etene lisäämällä menetelmiä, vaan tekemällä selkeitä johtamisvalintoja. Kysymys ei siis ole siitä, onko pk-yrityksellä oikeat työkalut, vaan siitä, uskalletaanko vastuullisuus kytkeä siihen, miten yritystä oikeasti johdetaan.
Lähde: Habicher, D., Erschbamer, G., Pechlaner, H., Ghirardello, L., & Walder, M. (2021). Transformation and Design Thinking: Perspectives on sustainable change, company resilience and democratic leadership in SMEs. Leadership, education, personality: an interdisciplinary journal, 3(2), 145-156. https://doi.org/10.1365/s42681-022-00028-x
FI 
EN