Moni pk-yrittäjä on viime vuosina selvittänyt, koskeeko EU:n vastuullisuussääntely omaa yritystä. Useimmiten vastaus on yksinkertainen: ei suoraan. Asiakkaan vastuullisuusvaatimukset voivat silti tuoda sääntelyn vaikutukset myös pk-yrityksen arkeen.
Pk-yritykselle vastuullisuusvaatimukset tulevat usein vastaan asiakkaan, toimitusketjun, rahoittajan tai muun yhteistyökumppanin kautta. Yrityksellä ei siis tarvitse olla omaa lakisääteistä raportointivelvollisuutta, jotta vastuullisuustietojen tuottamisesta tulee sille käytännössä tärkeää.
Sääntely ei pysähdy yrityksen juridiselle rajalle
Suuri yritys voi tarvita vastuullisuustietoa omasta toiminnastaan ja arvoketjustaan ja pyytää siksi tietoja toimittajiltaan. Yksi toimittajista voi olla pieni suomalainen yritys, jota kyseinen raportointivelvollisuus ei suoraan koske. Pk-yrityksen näkökulmasta vaatimus ei silloin tule EU:lta vaan asiakkaalta.
Taustalla voi silti olla selvä vaikutusketju: EU:n vastuullisuussääntely → suuri yritys → asiakkaan tietotarve → pk-yritys. Olennaista pk-yritykselle ei siksi ole vain se, kuuluuko se jonkin säädöksen soveltamisalaan, vaan myös se, mitä tietoja tärkeät asiakkaat siltä tarvitsevat. Tämä suoran ja epäsuoran sääntelyvaikutuksen ero on keskeinen myös tutkimuskirjallisuudessa.
Vapaaehtoinen voi olla liiketoiminnassa käytännössä välttämätöntä
Pk-yrityksellä ei ehkä ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tuottaa tiettyä vastuullisuustietoa. Tilanne muuttuu kuitenkin liiketoiminnan näkökulmasta, jos merkittävä asiakas edellyttää tietoa kaikilta toimittajiltaan, tarjouskilpailussa vaaditaan tiettyjä vastuullisuustietoja tai rahoittaja kysyy yrityksen ympäristöön, henkilöstöön tai ilmastoriskeihin liittyvistä asioista.
Juridisesti vapaaehtoinen vaatimus voi silloin liittyä asiakkaan säilyttämiseen, uuden kaupan saamiseen, toimitusketjussa pysymiseen tai rahoituksen saatavuuteen. Siksi kysymyksen ”koskeeko tämä laki meitä?” rinnalle tarvitaan toinen: ”miten tämä vaatimus vaikuttaa meidän liiketoimintaamme?” Pk-yritys voi siis olla muodollisesti sääntelyn ulkopuolella mutta kokea vaatimuksen kaupallisesti käytännössä pakolliseksi.
Kaikkea vastuullisuustietoa ei kannata kerätä varmuuden vuoksi
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että pk-yrityksen kannattaa alkaa kerätä kaikkea mahdollista vastuullisuustietoa. Asiakkaiden tarpeet vaihtelevat: yksi kysyy energiankulutusta, toinen kasvihuonekaasupäästöjä, kolmas henkilöstötietoja ja neljäs toimitusketjun vastuullisuuden hallintaa.
Yrityksen kannattaa sen sijaan selvittää, mitä siltä todellisuudessa kysytään, ketkä tietoa kysyvät ja mitkä tietotarpeet toistuvat. Näin voidaan tunnistaa ne vastuullisuustiedot, joiden järjestelmällinen kerääminen palvelee oikeasti liiketoimintaa.
Vapaaehtoinen raportointistandardi voi auttaa rakentamaan yhteisen tietopohjan
Pk-yrityksille tarkoitettua EU:n vapaaehtoista kestävyysraportointistandardia ei tarvitse nähdä pelkästään keinona laatia vastuullisuusraportti. Sen avulla voidaan myös rakentaa vastuullisuustiedon perustaa, jota yritys voi hyödyntää asiakkaiden, rahoittajien ja muiden sidosryhmien tietopyyntöihin vastaamisessa.
Jos samoja perustietoja kysytään yritykseltä toistuvasti hieman eri muodossa, niiden järjestelmällinen kerääminen vähentää päällekkäistä työtä. Vastuullisuustiedon tuottamisesta voi näin tulla osa normaalia tiedonhallintaa sen sijaan, että jokainen asiakkaan kysely käynnistää uuden selvitysprojektin.
Asiakkaan vaatimus täytyy myös tulkita
Asiakkaalta tuleva vastuullisuusvaatimus ei aina ole yksiselitteinen. Yritykseltä voidaan pyytää esimerkiksi päästötietoja, ESG-tunnuslukuja tai vastuullisuuspolitiikkaa kertomatta tarkasti, mitä tietoa tarvitaan, millä tarkkuudella tai mihin tarkoitukseen.
Pk-yrityksen täytyy silloin selvittää, mitä asiakas todella tarvitsee, kuinka laajaa tietoa odotetaan ja onko kyse varsinaisesta toimittajavaatimuksesta vai toiveesta. Myös tilitoimistot, konsultit ja muut asiantuntijat voivat osallistua teknisten vaatimusten tulkitsemiseen ja muuttamiseen yritykselle käyttökelpoiseen muotoon. Tutkimuskirjallisuudessa juuri tällainen vaatimusten välittyminen ja tulkinta sidosryhmien ja asiantuntijoiden kautta nousee merkittäväksi mekanismiksi.
Seuraa ennen kaikkea omaa toimintaympäristöäsi
Pk-yrityksen ei ole järkevää yrittää seurata yksityiskohtaisesti jokaista EU:n vastuullisuussäädöstä ja raportointivaatimusta. Sen sijaan kannattaa seurata tarkasti omaa toimintaympäristöä: mitä asiakkaat kysyvät, mitä tarjouskilpailuissa edellytetään, mitä rahoittajat haluavat tietää ja mitä suuremmat yritykset odottavat toimittajiltaan.
Pk-yrityksen vastuullisuustyön lähtökohdaksi muodostuu silloin kolme asiaa: mitä sääntely yritykseltä edellyttää, mitä tärkeät sidosryhmät tarvitsevat ja mikä on yrityksen oman liiketoiminnan kannalta olennaista. Näin voidaan välttää sekä tarpeeton raportointityö että tilanne, jossa asiakkaiden vastuullisuusvaatimuksiin havahdutaan vasta niiden alkaessa vaikuttaa kauppaan.
FI 
EN