Yritysvastuutyön periaatteiden mukaisesti vastuullisuuden tulee olla osa yrityksen strategiaa, eli sen pitää olla kiinni yrityksen jokapäiväisessä tekemisessä. Hommassa pitää olla selkeät tavoitteet, ja näiden tavoitteiden pitää liittyä olennaisesti yrityksen ydinliiketoimintaan. Ja koska yritysvastuutyö on tavoitteellista, pitää sen olla myös mitattavissa. Muutenhan me emme tietäisi, mitä olemme saaneet aikaan ja mitä pitää vielä tehdä. Aina kun yrityksiltä kysytään, mikä niiden mielestä on hankalaa vastuullisuustyössä, nousee esiin vastuullisuustyön mittarointi. Mitä pitäisi mitata, ja ennen kaikkea, miten pitäisi mitata? Millainen on hyvä yritysvastuutyön mittari?
Ihan yleisellä tasolla voidaan sanoa, että vastuullisuustyön tulosten mittaamisen tulee olla johdonmukaista, läpinäkyvää, kattavaa ja vertailukelpoista. Mittarointikin perustuu suunnitelmallisuuteen: mitkä ovat meidän tavoitteemme, mitä, miten, milloin ja miksi meidän kannattaa mitata? Ja mitä meidän ei kannata mitata? On nimittäin myös hyvä muistaa, että vaikka data on kiinnostavaa, niin dataa, jota ei käytetä mihinkään, ei kannata kerätä.
Vaikka data on kiinnostavaa, niin dataa, jota ei käytetä mihinkään, ei kannata kerätä.
Ennen kuin aletaan kehittämään niitä mittareita, kannattaa dataa alkaa keräämään sieltä, missä sitä jo on: kirjanpidosta. Tämä siis silloin, kun yritys on toiminut jo pidempään. Kirjanpidosta löydämme helposti tiedot menneiden vuosien energiankulutuksesta, jäte- ja kaatopaikkamaksuista, henkilöstön koulutuksista ja työhyvinvointipäivistä tai vaikkapa käytettyjen kemikaalien määristä. Vaikka emme pystyisikään täysin suhteuttamaan näitä tietoja, antavat ne kuitenkin selvää osviittaa siitä, missä yrityksessä minkäkin asian kanssa mennään.
Hyvät mittarit ovat määrällisiä ja siten selkeästi mitattavia, kuten kilogrammoja, tonneja, litroja, kuutioita ja kilowattitunteja. Lisäksi ne ovat suhteutettuja niin, ettei esimerkiksi henkilöstön määrän, tuotannon koon tai ajettujen kilometrien vaihtelu vaikuta niihin. Sitten kun vielä sidomme ne tarvittavin osin aikaan, alamme olla likipitäen tilanteessa, jossa mittarimme ovat johdonmukaisia, läpinäkyviä, kattavia ja vertailukelpoisia. Vuodesta toiseen.
Otetaan muutama esimerkki.
Lämmön kulutus kWh/m3/vuosi on selkeä ja aina vertailukelpoinen mittari. Samoin sähkön kulutus kWh/tuotantomäärä. Sähkön kulutus kWh/vuosi ei sen sijaan kerro oikeastaan yhtään mitään.
Sairauspoissaolopäivien lukumäärä/henkilötyövuodet kertoo sairauspoissaolopäivien kehityksen henkilöstön määrän vaihteluista riippumatta.
Korjauksiin käytetty rahamäärä/ajokilometrit/vuosi kertoo jo hyvin sen, kuinka paljon liikennöintiyritys käyttää rahaa ajokaluston korjauksiin. Mittari voisi olla muotoa: €/1000 km/v. Kun kuljettajille aletaan kouluttaa kalustoa säästävää ajotapaa, on parin-kolmen vuoden sisällä helppo todeta, onko muutosta korjauskustannuksissa tapahtunut, riippumatta kunakin vuonna ajettavista kokonaiskilometreistä, koska nehän kuitenkin joka tapauksessa vaihtelevat.
Kierrätykseen kelpaamattomaksi sekajätteeksi päätyvän jätteen määrä kg/vuosi kertoo paitsi syntyvän jätteen määrästä niin myös lajittelun tehokkuudesta tai tehottomuudesta. Tässä mittarissa näen mahdollisena ongelmana ainakin sen, että sekajäte pitäisi punnita ja sen, että esimerkiksi tuotannossa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa sekajätteen määrään. Jos yrityksen yhdeksi ympäristötavoitteeksi on asetettu syntyvän sekajätteen määrän vähentäminen, on sitä kuitenkin parempi mitata edes puutteellisesti, kuin jättää asia kokonaan oman onnensa nojaan.
Asiakaspalaute on erityisen arvokasta dataa yrityksen toiminnan kehittämiselle. Sitä siis kannattaa myös ehdottomasti mitata. Mittari voi olla yksinkertaisimmillaan: negatiivisen (tai positiivisen) asiakaspalautteen määrä/myynti €/vuosi.
Yritysvastuutyön mittarointi saattaa tuntua hankalalta, mutta yhdessä pohtimalla ja pähkäilemällä hyvät mittarit kuitenkin löytyvät. Ja jos sittenkin huomataan, että pieleen meni, niin myös mittareita voi ja pitää kehittää. Muuttuneet mittarit täytyy kuitenkin muistaa huomioida viimeistään raportoinnissa niiden vertailukelpoisuutta arvioitaessa.
Kuten jo aikaisemmin totesin, pelkästä keräämisen ilosta ei dataa kannata kerätä. Kun mittarit ovat kunnossa, antavat ne meille luotettavaa tietoa siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Siksi dataan kannattaa perehtyä huolella, ja jakaa sitä myös organisaatiossa eteenpäin kaikille, joille siitä voisi olla hyötyä. Silloin siitä saadaan paras mahdollinen hyöty irti.
Vastuullisuustyön mittarointi. Oleellisimmat asiat tiivistettyinä yhteen diaan.
