EU:n ilmastopolitiikka ohjaa EU-alueen ja sen jäsenmaiden politiikkatoimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Ilmastopolitiikallaan EU tavoittelee nettokasvihuonekaasupäästöjensä vähentämistä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Lisäksi EU:n tavoitteena on saavuttaa päästöjen ja poistumien tasapaino eli ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Näihin tavoitteisiin EU:n ilmastopolitiikka pyrkii pääsemään kolmella pääsektorilla: päästökaupalla, taakanjaolla ja maankäytöllä. Tässä kirjoituksessa käsittelen EU ilmastopolitiikan taakanjakosektoria.
Suomen kansallisen ilmastolain mukaan Suomen kasvihuonekaasujen nettopäästöjen tulee olla nollassa tai negatiiviset vuoteen 2035 mennessä. Suomen tulee vähentää kokonaispäästöjään 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Taakanjakosektori tuottaa noin 60 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. EU:n taakanjakoa koskeva asetus Effort Sharing Regulation (ESR) hyväksyttiin vuonna 2018, ja sen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeisten päästökauppasektoriin kuulumattomien alojen päästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoihin. Näitä niin kutsuttuun taakanjakosektoriin kuuluvia aloja ovat
- kotimaan liikenne, lukuun ottamatta kotimaan lentoliikennettä
- rakennukset
- maatalous
- pienteollisuus
- jäte
- F-kaasut
Taakanjakosektori vastaa 55 prosentista Suomen kokonaispäästöistä sektorin päästöjen ollessa 26,7 Mt CO2-ekv vuonna 2022. Suomen EU-tasolla sovittu velvoite on vähentää näitä päästöjä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Kullekin jäsenmaalle on asetettu kaudelle 2021–2030 taakanjakosektorin vuotuiset päästötavoitteet, joukko vuosittaisia päästöoikeuksia sekä joustovarat sää- tai taloudellisista olosuhteista johtuvien kasvihuonekaasupäästöjen vuotuisten vaihtelujen varalle. Mikäli päästöt ylittävät nämä tavoitteet, voivat jäsenvaltiot käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteidensa toteuttamiseen. Tällaisia joustoja ovat muun muassa päästökiintiöiden lainaaminen seuraavalta vuodelta tai kiintiöiden siirto seuraaville vuosille. Myös päästöosuuksien siirtäminen jäsenmaiden välillä on mahdollista.
Taakanjakosektorin päästötavoitteiden toteutumiseen vaikuttaa myös maankäyttö- eli LULUCF-sektorin velvoitteiden toteutuminen, sillä LULUCF-asetuksen mukaan lasketut sektorin nettopäästöt kasvattavat vastaavalla määrällä taakanjakosektorin vähennysvelvoitetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos LULUCF-sektori on tarkastelujaksolla päästölähde, pitää jäsenvaltion korvata aiheutuva päästö joko taakanjakosektorin lisätoimilla tai ostamalla LULUCF-päästöyksiköitä toiselta jäsenvaltiolta.
Taakanjakosektorilla jäsenvaltiot ovat itse vastuussa kansallisista toimista päästöjen vähentämiseksi
Taakanjakosektorilla jäsenvaltiot ovat itse vastuussa kansallisista toimista päästöjen vähentämiseksi toisin kuin päästökaupan piiriin kuuluvilla aloilla, joita säädellään EU-tasolla. Jäsenvaltioiden on laadittava ja hyväksyttävä omat kansalliset energia- ja ilmastotoimintasuunnitelmansa sektorin tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan komission mukaan tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi
- kuljetustarpeiden vähentäminen
- julkisen liikenteen edistäminen
- siirtyminen pois fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta liikenteestä
- korjausrakentamisen tukeminen
- tehokkaampien lämmitys- ja viilennysjärjestelmien käyttöönotto ja uusiutuvan energian käyttö niissä
- ilmastoystävällisempien menetelmien käyttö maataloudessa
- karjanlannan käyttö biokaasun tuotantoon
Miltä taakanjakosektorin alat ja niiden kehitys näyttävät päästöjen kannalta tarkasteltuina? Suurimmat Suomen taakanjakosektorin alat ovat liikenne, maatalous, kiinteistökohtainen lämmitys ja työkoneet. F-kaasut muodostavat vain pienen päästöluokan. Suomen osuus EU:n taakanjakosektorin päästöistä on noin 1 prosentti. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2022 noin 4 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna. Taakanjakosektorilla vähennys oli 3 prosenttia.
Kotimaan liikenteen päästöjen osuus Suomen kokonaispäästöistä oli vuonna 2021 hieman yli 20 prosenttia ja taakanjakosektorin päästöistä 36 prosenttia. Liikenteen päästöt laskivat koko energiasektorin päästöistä eniten eli noin 4 prosenttia pääasiassa polttoaineiden bio-osuuden kasvusta johtuen. Polttoaineiden bio-osuuden arvioidaan olleen 2021 energiasisällöstä laskettuna lähes 18 prosenttia. Jakeluvelvoite, jolla edistetään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä, on keskeinen päästövähennystoimi liikennesektorilla.
Autokannan ikä vaikuttaa merkittävästi liikenteen päästöihin. Suomessa autokannan uusiutumistahti on kireästä verotuksesta johtuen hidas. Lisäksi sähköautojen saatavuudessa on edelleen ongelmia. Ajetut kilometrit vähenivät Suomessa 2021 0,5 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna, joten polttoaineen kohonneella hinnalla ei näytä olleen suurta vaikutusta ajettuihin kilometreihin.
EU-tasolla liikennesektorin päästöjä on saatu vähennettyä vuosina 2005–2019 5 prosenttia koko taakanjakosektorin vähennyksistä. Samaan aikaan liikenteen energiankulutus kasvoi 6 prosenttia. Liikenteen päästöihin kohdistuu tulevaisuudessa taakanjakosektorin suurin päästövähennystarve, sillä vuoteen 2030 mennessä liikenteen päästöjä on tarkoitus vähentää 50 prosenttia.
Rakennusala tuottaa noin kolmanneksen EU:n energiapäästöistä ja 10 prosenttia Suomen taakanjakosektorin päästöistä. Saavuttaakseen EU:n 55 prosentin nettovähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä, alan tulisi vähentää päästöjään vielä 60 prosenttia vuoden 2015 tasoon verrattuna. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on korjausrakentamisella ja lämmitysjärjestelmien uusimisella keskeinen rooli. Rakennusten energiatehokkuutta tulee parantaa edelleen.
Maatalouden, joka tuottaa 23 prosenttia taakanjakosektorin päästöistä ja 13 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonepäästöistä, päästöt ovat vähentyneet 12 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Tämä on ennen kaikkea seurausta väkilannoitteiden käytön vähenemisestä ja kotieläinten määrän laskusta. Myös viljelymenetelmiä on kehitetty ympäristöystävällisempään suuntaan. Toisaalta taas turvemailla sijaitsevien viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on kasvanut, mikä lisää maaperän dityppioksidipäästöjä. Viime vuosina maatalouden päästöissä on ollut vain pientä laskua, osin myös kausivaihteluista johtuen. On hyvä huomata, että maatalous ei ole yksinomaan päästöjen lähde, vaan myös hiilinielu, jonka hiilensidontaa voidaan edelleen kasvattaa kestävien viljelykäytäntöjen avulla. Huoltovarmuuden kannalta maataloustuotantoa voidaan vahvistaa muun muassa edistämällä siirtymää fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energiamuotoihin. Vuonna 2021 maatilojen biokaasutuotanto kasvoi Suomessa 50 prosentilla.
On hyvä huomata, että maatalous ei ole yksinomaan päästöjen lähde, vaan myös hiilinielu
Luonnonvarakeskuksen tekemässä selvityksessä tarkasteltiin kasvispainotteisemman ruokavalion vaikutuksia maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin. Tähän liittyvässä skenaariossa oletettiin, että lihankulutus Suomessa vähenisi kolmanneksella ja maitotuotteiden kulutus viidenneksellä 2020–2035. Tällaisen ruokavaliomuutosskenaarion päästövähennysvaikutus olisi Luken mukaan maataloussektorilla yhteensä 1,07 Mt CO2-ekv vuonna 2035. LULUCF-sektorilla päästövähennysten vaikutus olisi 0,99 Mt CO2-ekv ja energiasektorilla 0,26 Mt CO2-ekv, eli kaikkineen yhteensä 2,32 Mt CO2-ekv. Tämä tarkoittaisi, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät tällaisen ruokavaliomuutoksen johdosta 4,8 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, sillä päästövähennysvaikutukset näkyisivät täyspainoisesti vasta silloin, koska kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen tapahtuu asteittain ja vaikuttaa maataloustuotantoon ja maankäyttöön viiveellä. EU-tasolla vaikutus olisi 0,06 prosenttia silloin, kun Suomen osuus EU:n kokonaispäästöistä on 1,3 prosenttia.
Jätealan päästöjen osuus vuonna 2021 oli 4 prosenttia eli 1,8 Mt CO2-ekv Suomen kokonaispäästöistä. Taakanjakosektorin päästöistä jätealan osuus oli 9 prosenttia. Vuoden 2020 tasosta alan päästöt vähenivät 4 prosenttia, ja vuoden 1990 tasosta päästöt ovat vähentyneet 65 prosenttia. Tähän ovat vaikuttaneet ennen kaikkea vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin edellyttämät toimet, joilla muun muassa on rajoitettu biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta ja lisätty kaatopaikkakaasun talteenottoa tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet päästöjä edelleen, eikä biohajoavaa yhdyskuntajätettä juurikaan enää sijoiteta kaatopaikoille.
F-kaasujen päästöt muodostivat vuonna 2021 0,9 Mt CO2-ekv eli 2 prosenttia suomen kokonaispäästöistä ja ne laskivat 5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Taakanjakosektorilla F-kaasujen osuus on 3 %. Kylmä- ja ilmastointilaitteet muodostavat yli 90 prosenttia F-kaasujen päästöistä.
Taakanjakosektori on EU-tasolla ja kansallisesti merkittävä päästölähde ja päästövähennyskohde, jossa on paljon haasteita mutta myös mahdollisuuksia uusiin toimintamalleihin, -menetelmiin ja -tekniikoihin. Ympäristöministeriön mukaan Suomen taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen liittyy epävarmuuksia etenkin taakanjako- ja LULUCF-sektorin välisen jouston käytön suhteen, sillä LULUCF-sektori on viimeisten käytettävissä olevien tietojen mukaan muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi, jolloin joustovaraa ei enää ole. Taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin pääseminen vaatii siis todellisia toimia itse sektoriin kuuluvilla aloilla, pääasiassa liikenteessä, maataloudessa ja rakennuksissa.
Pääasialliset lähteet European Commission. (n.d.). Effort sharing: Member States’ emissions targets. https://climate.ec.europa.eu/eu-action/effort-sharing-member-states-emission-targets_en Liikenne- ja viestintäministeriö. (2021). Valtioneuvoston periaatepäätös lentoliikenteen kasvihuonepäästöjen vähentämisestä. Luonnonvarakeskus. (2022). Maatalouiden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää lisätoimenpiteillä – ruokavaliomuutos vaikuttaa viiveellä maataloustuotantoon ja päästöihin. https://www.luke.fi/fi/uutiset/maatalouden-kasvihuonekaasupaastoja-voidaan-vahentaa-lisatoimenpiteilla-ruokavaliomuutos-vaikuttaa-viiveella-maataloustuotantoon-ja-paastoihin Tilastokeskus. (2022). Kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa alkaa uusi kausi. https://www.stat.fi/julkaisu/cktlew2c03aln0a515eyjyxe8 Tilastokeskus. (2023). Vuonna 2022 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 4 % edellisvuodesta. https://www.stat.fi/julkaisu/cl8a46vp7vq8n0bvyqi4724gw Valtioneuvosto. (2022). Ilmastovuosikertomus 2022: Kokonaispäästöt pysyivät ennallaan, maankäyttösektori muuttui nieluista päästölähteiksi. https://valtioneuvosto.fi/-//1410903/ilmastovuosikertomus-2022-kokonaispaastot-pysyivat-ennallaan-maankayttosektori-muuttui-nieluista-paastolahteeksi Ympäristöministeriö. (n.d.). Euroopan unionin ilmastopolitiikka. https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka Ympäristöministeriö. (2023). Ilmastovuosikertomus 2023. https://ym.fi/ilmastovuosikertomus
