Päästökauppajärjestelmä EU ETS (EU Emissions Trading System) on Euroopan Unionissa käytössä oleva hiilimarkkinajärjestelmä, joka perustuu energiaintensiivisten teollisuusalojen, sähköntuotantoalan ja siviili-ilmailun päästökatto- ja kauppajärjestelmään. Se on maailman ensimmäinen ja suurin hiilimarkkina. Järjestelmässä tietyt merkittävät haitallisia päästöjä tuottavat toimijat saavat tai joutuvat ostamaan luvan jokaista ilmaan päästämäänsä hiilidioksiditonnia varten. EU:n vuosittainen kokonaispäästölupapotti on pienempi kuin todelliset päästöt, jolloin päästökaupassa mukana olevat yritykset pyrkivät pienentämään päästöjään ja myymään vapautuneet päästöoikeutensa niitä enemmän tarvitseville. Päästökauppa on siis päästöoikeuksien kauppaa. Päästökaupan piiriin kuuluu EU:ssa yli 10 000 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta ja lentoyhtiötä. Päästökauppa on EU:n tärkein väline, jolla toteutetaan päästövähennyksiä. EU:n päästöt ovat pienentyneet 41 % sitten järjestelmän käyttöönoton vuonna 2005.
Päästökaupan tarkoituksena siis on, että teollisuus- ja energiantuotantolaitosten sekä Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt pysyvät koko EU:n päästökauppasektorille asetetun päästökaton rajoissa.
Suomessa päästökauppa perustuu EU:n päästökauppadirektiiviin ja sen täytäntöönpanoon kansallisella päästökauppalailla 8.4.2011/311, ja sen lähtökohtana on, että
- kasvihuonepäästöjä vähennetään siellä, missä se on kustannustehokkainta
- jos markkinoilta saatavat päästöoikeudet ovat edullisempia kuin yrityksen omassa tuotannossa tehtävät päästöjen vähentämistoimet, on edullisempaa hankkia päästöoikeuksia markkinoilta kuin vähentää omia päästöjä
- päästöoikeuden hintaa edullisemmat päästöjen vähentämistoimet kannattaa toteuttaa.
Päästökauppajärjestelmä kattaa suuret teollisuuslaitokset, kokonaislämpöteholtaan yli 20 MW:n laitokset sekä Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen. Suomessa järjestelmään kuuluvat myös 20 MW:n tai sitä pienemmät kaukolämpöä tuottavat laitokset. Meillä järjestelmän piiriin kuuluu yhteensä runsaat 500 laitosta.
Päästöoikeuksia voi ostaa ja myydä vapaasti koko EU:n laajuisilla markkinoilla. Euroopassa on useita pörssejä, joissa käydään kauppaa päästöoikeuksilla. Kauppaa käydään myös pörssin ulkopuolella suoraan yritysten kesken. Päästöoikeuden hinta muodostuu markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Päästöoikeuksia säilytetään ja tilisiirrot tapahtuvat jäsenvaltioiden yhteisessä järjestelmässä, unionin rekisterissä.
Päästöoikeudet lasketaan liikkeelle osin huutokauppaamalla ja osin myöntämällä niitä suoraan toiminnanharjoittajille ilmaiseksi harmonisoitujen ilmaisjakosääntöjen mukaisesti. Suomen kansallinen päästökauppaviranomainen on Energiavirasto, jonka tehtäviin kuuluvat lupa-, rekisteri- ja valvonta-asiat sekä päästöoikeuksien huutokauppa. Energiavirasto myös hyväksyy päästökauppatodentajat. Lentoliikenteen päästökaupasta Suomessa vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Päästökaupan piiriin kuuluvilla toiminnanharjoittajilla on oltava toiminnanharjoittajan päästöoikeustili jokaiselle sellaiselle laitokselle, jolla on päästölupa. Samoin kullakin päästökauppaan kuuluvalla lentoyhtiöllä pitää olla unionin rekisterissä ilma-alusten käyttäjän päästöoikeustili. Myös päästöjen todentajilla täytyy olla oma tili. Näiden pakollisten tilien lisäksi unionin rekisterissä on erilaisia vapaaehtoisia tilejä kaupankäyntiä varten. Niitä voidaan avata tietyin rajoituksin myös päästökauppaan kuulumattomille organisaatioille ja yksityishenkilöille.
Päästöoikeuksista maksettava hinta kannustaa päästöjen vähentämiseen ja edistää investointeja vähäpäästöisiin teknologioihin
EU:n päästökauppa toimii “cap and trade”-periaatteella. Järjestelmän piiriin kuuluvien toimijoiden päästöille asetetaan yläraja, jota pienennetään pikkuhiljaa, jolloin kokonaispäästöt pienenevät. Toimijat ostavat tai saavat päästöoikeuksia, joita he voivat tarvittaessa vaihtaa keskenään. Saatavilla olevien päästöoikeuksien rajoitettu määrä varmistaa, että niille muodostuu arvo. Päästöoikeuksista maksettava hinta kannustaa päästöjen vähentämiseen ja edistää investointeja vähäpäästöihin teknologioihin. Kaupankäynti päästöoikeuksilla tuo joustavuutta, joka varmistaa, että päästöjä leikataan siellä, missä se maksaa vähiten.
Toiminnanharjoittajan on jokaisen vuoden jälkeen luovutettava niin paljon päästöoikeuksia, että se kattaa hänen päästönsä täysmääräisesti. Mikäli näin ei tapahdu, on seuraamuksena sakkorangaistus. Jos toimija vähentää päästöjään ja päästöoikeuksia jää käyttämättä, voi se pitää ylimääräiset päästöoikeudet tuleviin tarpeisiinsa tai myydä ne toiselle toimijalle.
Päästöoikeuksien huutokauppamyynnistä saadut varat tuloutetaan jäsenmaille. Päästökauppahuutokaupoista vuosina 2012–2020 kertyneet kokonaistulot olivat EU:ssa 57 miljardia euroa. Päästökauppadirektiivissä on säädetty, että jäsenvaltioiden on käytettävä vähintään 50 prosenttia huutokauppatuloista ilmastoon ja energiaan liittyviin hankkeisiin. Jäsenvaltioiden tulee vuosittain raportoida kertyneiden tulojen määrä ja käyttö komissiolle. Vuosien 2013–2019 toteuma oli, että jäsenvaltiot käyttivät 78 prosenttia tuloista ilmastoon ja energiaan liittyviin kehittämishankkeisiin.
Suurin osa päästöoikeuksista huutokaupataan 25 EU-jäsenvaltion ja kolmen ETA-maan (Norja, Islanti ja Liechtenstein) yhteisellä huutokauppapaikalla Euroopan energiapörssissä EEX:ssä (European Energy Exchange) Saksan Leipzigissa. Saksa ja Puola ovat jättäytyneet pois yhteisestä huutokauppapaikasta ja nimenneet EEX:n opt-out alustakseen. Opt-outilla tarkoitetaan, että jäsenmaa voi sulkea pois tietyt laitokset järjestelmän piiristä. Edellytyksenä tälle on, että nämä laitokset vähentävät päästöjään muulla tavoin. Puola käyttää alustaa päästöoikeuksiensa huutokauppaan toistaiseksi.
EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa seuraavat sektorit ja kaasut keskittyen päästöihin, jotka voidaan mitata ja raportoida mahdollisimman tarkasti:
- hiilidioksidi CO2
- sähkön ja lämmön tuotanto
- energiaintensiiviset teollisuuden alat, mukaan lukien öljynjalostamot, terästehtaat sekä raudan, alumiinin, metallien, sementin, kalkin, lasin, keramiikan, selluloosan, paperin, pahvin, happojen ja orgaanisten irtokemikaalien tuotanto
- Euroopan talousalueen sisäiset lennot ja sieltä lähtevät lennot Sveitsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
- dityppioksidi N2O typpi-, adipiini ja glyoksyylihapon ja glyoksaalin tuotanto
- perfluoratut yhdisteet (PFC) alumiinin tuotannossa.
EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuminen on pakollista näiden alojen yrityksille, mutta
- joillakin aloilla mukaan luetaan vain tietyn koon ylittävät toimijat
- tiettyjä pienempiä laitoksia voidaan sulkea pois, jos hallitukset toteuttavat verotuksellisia tai muita toimenpiteitä, jotka vähentävät niiden päästöjä vastaavilla määrillä (opt-out)
- ilmailualalla päästökauppa koskee vuosina 2013–2023 vain Euroopan talousalueella sijaitsevien lentoasemien välisiä lentoja.
Vuonna 2012 alkaneella ensimmäisellä päästökauppakaudella lentoliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä oli 97 prosenttia vuosien 2004–2006 päästöjen keskiarvosta. Oikeusien kokonaismäärää kiristettiin vuonna 2013 alkaneelle toiselle päästökauppakaudelle niin, että se oli 95 prosenttia vuosien 2004–2006 päästöjen keskiarvosta. Vuonna 2021 alkaneella kolmannella päästökauppakaudella päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuosittain lineaarisella 2,2 prosentin vähennyskertoimella. Ilmaiset päästöoikeudet poistuvat päästökauppajärjestelmästä vähitellen vuoteen 2034 mennessä.
EU-ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaan päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien alojen päästöjen on määrä laskea 62 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. EU:n päästökauppajärjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi kustannustehokkaassa päästöjen vähentämisessä. Päästökauppajärjestelmään piiriin kuuluvat toimijat vähensivät päästöjään noin 35 prosenttia vuosina 2005–2021.
Päästökauppajärjestelmään kuuluvat toimijat vähensivät päästöjään noin 35 prosenttia
vuosina 2005–2021
Päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen (2013–2020) uudistus muutti järjestelmää vaiheisiin 1 ja 2 verrattuina. Tärkeimmät muutokset olivat
- yhtenäinen EU:n laajuinen päästökatto aiemman kansallisten enimmäismäärien tilalle
- huutokauppa oletusarvona päästöoikeuksien jakamisessa ilmaisen jaon sijaan
- yhdenmukaistetut jakosäännöt, joita sovelletaan edelleen ilmaiseksi myönnettävin päästöoikeuksiin
- Järjestelmään otettiin mukaan lisää sektoreita ja kaasuja
- Järjestelmässä varattiin 300 miljoonaa päästöoikeutta uusien tulokkaiden innovatiivisten uusiutuvien energiateknologioiden käyttöönoton sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin rahoittamiseksi.
Kasvihuonekaasupäästöjen seurannan ja raportoinnin on oltava kattavaa, läpinäkyvää, johdonmukaista ja tarkkaa, jotta päästökauppajärjestelmä toimii tehokkaasti. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla teollisuuslaitoksilla ja ilma-alusten käyttäjillä on oltava hyväksytty seurantasuunnitelma vuosittaisten päästöjen seurantaa ja raportointia varten. Toimijoiden on toimitettava vuosittain päästöraportti, jonka on oltava valtuutetun todentajan tarkastama. Todentamisen jälkeen toimijoiden on palautettava toteutuneita päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä. Jokaista päästötonnia kohden, jolle päästöoikeuksia ei palauteta ajoissa, määrätään 100 euron sakko. Myös rangaistuksen saaneiden toimijoiden nimet julkaistaan. Energiaviraston toteutuneista huutokaupoista julkaisemien tietojen mukaan viimeisin yleisen päästöoikeuden hinta oli elokuussa 2023 86,- euroa tonnilta CO2.
EU:n päästökauppajärjestelmään on kertynyt päästöoikeuksien ylijäämää vuodesta 2009 lähtien. Tämä ylijäämä on johtanut alhaisempiin päästöoikeuksien hintoihin ja siten heikompaan kannustimeen vähentää päästöjä. Pidemmällä aikavälillä tämä saattaa vaikuttaa päästökauppajärjestelmän kykyyn saavuttaa vaativammat päästöjen vähentämistavoitteet kustannustehokkaasti. Yhtenä toimenpiteenä komissio lykkäsi 900 miljoonan päästöoikeuden kauppaa vuosille 2019–2020. Tämä ei vähentänyt kaudella 3 huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärää, vaan ainoastaan muutti niiden jakautumista ajanjaksolle. Toisena toimenpiteenä komissio vähensi huutokaupattavien päästöoikeuksien määriä vuosina 2014–2016, mikä tasapainotti tarjontaa ja kysyntää lyhyellä aikavälillä.
Pitkän aikavälin ratkaisuna markkinoiden vakausreservi aloitti toimintansa tammikuussa 2019. Tässä ratkaisussa ryhdyttiin säätämään kaudella huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää, ja vuosina 2014–2016 takautuvasti siirretyt 900 miljoonaa päästöoikeutta siirrettiin reserviin eikä huutokaupattavaksi vuosina 2019–2020. Myös kaikki jakamattomat päästöoikeudet siirrettiin reserviin. Vuosina 2019–2023 reserviin siirrettävien päästöoikeuksien määrän määräävä prosenttiosuus liikenteessä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä kaksinkertaistetaan väliaikaisesti 12 prosentista 24 prosenttiin, jos 833 miljoonan käyttämättömän päästöoikeuden kynnys ylittyy. Päästöoikeuksien kokonaismäärä vähenee 2,2 prosentin vuosivauhdilla vuodesta 2021 eteenpäin, kun se vuosina 2013–2020 oli 1,74 prosenttia. Tämä vähennysasteen on laskettu vastaavan vihreän siirtymän Green Deal tavoitteen mukaista vähintään 40 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2030 mennessä.
Päästöoikeuksien kokonaismäärä vähenee 2,2 prosentin vuosivauhdilla vuodesta 2021 eteenpäin
Euroopan komissio antoi 14.7.2021 osana EU:n 55-valmiuspakettia ehdotukset päästökauppadirektiivin muuttamiseksi ja ehdotuksen päästökauppadirektiivin muuttamisesta lentoliikenteen osalta. 55-valmiuspaketti on joukko komission ehdotuksia, joilla se pyrkii varmistamaan, että EU:n politiikat ovat Euroopan neuvoston ja parlamentin sopimien ilmastotavoitteiden mukaisia. Uudistuksella pyritään vastaamaan päästövähennystavoitteiden kiristymiseen sekä laajentamaan päästökaupan vaikuttavuutta uusille toimialoille. Direktiivimuutokset tulee panna kansallisesti toimeen 31.12.2023 mennessä.
Muutoksessa yleisen päästökaupan päästövähennystavoitteita kiristetään 19 prosenttiyksiköllä 62 prosenttiin vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi päästökaupan soveltamisalaa laajennetaan sisällyttämällä järjestelmään meriliikenteen päästöt. Jätteenpolttolaitosten tulee ryhtyä tarkkailemaan ja raportoimaan päästöjään.
Päästövähennystavoitteen kiristyessä myös ilmaisjaon myöntämisperusteisiin tehdään muutoksia. Ilmaisoikeuksia saavien toiminnanharjoittajien tulee jatkossa osoittaa tekevänsä päästövähennystoimia saadakseen täysimääräisen ilmaisjaon. Hiilirajamekanismin asteittainen käyttöönotto vähentää vuodesta 2026 alkaen ilmaisjakoa hiilirajamekanismin kattamilla sektoreilla. Päästökaupan soveltamisalasta suljetaan jatkossa pois laitokset joiden päästöistä yli 95 % syntyy kestävän biomassan poltosta. Syynä tähän on päästöoikeuksien ilmaisjako.
Päästöjä vähentävien ja 0-päästöihin tähtäävien teknologioiden käyttöönottoon kannustetaan erityisesti ilmaisjakoon tai epäsuorasti siihen liittyvien yksityiskohtaisten soveltamisalaa koskevien muutosten avulla. Jatkossa kun päästökauppaan tullaan sisällyttämään myös direktiivissä luetelluilla toimialoilla toimivat päästöttömät laitokset, on näiden laitosten mahdollista hyötyä päästökaupasta taloudellisesti, kun niiden on mahdollista hakea tuotannolleen ilmaisjakoa.
Meriliikenne liitetään 1.1.2024 alkaen asteittain osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää. Merkittävää kansallista harkintavaltaa liittyy saaripoikkeuksen soveltamiseen. Suomen kohdalla saaripoikkeuksen käyttöönotto tarkoittaisi, ettei meriliikenteen päästökauppa koskisi mantereen ja Ahvenanmaan välillä kulkevia matkustaja-aluksia vuosina 2024–2030.
Lentoliikenteessä jo käytössä olevaa päästökauppaa tehostetaan 1.1.2024 alkaen. Päästökaupan ilmastovaikuttavuutta lisätään poistamalla asteittain päästöoikeuksien ilmaisjako ja vähentämällä päästöoikeuksien kokonaismäärää. Päästökauppaan lisätään uusiutuvien lentopolttoaineiden käytön tukimekanismi, jonka tarkoituksena on lisätä kestävämpien lentopolttoaineiden käyttöä ja päästövähennyksiä kaventamalla fossiilisen ja uusiutuvan polttoaineen hintaeroa.
EU-komission mukaan rakennuksille, tieliikenteelle ja muille lähinnä pienteollisuuden aloille, jotka eivät kuulu nykyisen päästökauppajärjestelmän piiriin, luodaan erillinen päästökauppajärjestelmä koskien polttoaineiden polttoa. Se täydentää Euroopan vihreän kehityksen Green Deal poliitikkoja varmistamalla kustannustehokkaat päästövähennykset. Tämä uusi järjestelmä tulee koskemaan polttoaineiden toimittajia, ei niinkään kotitalouksia tai autoilijoita.
Uusi järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön siten, että se on tehokkaassa käytössä vuodesta 2027 alkaen, tosin raportointi alkaa jo vuonna 2025. Tavoitteeksi on asetettu 42 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoihin verrattuna. Uuden järjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot menevät suoraan jäsenvaltioille, ja ne on käytettävä ilmasto- ja sosiaalisiin tarkoituksiin.
Edellä olevaa lukiessa on helppo todeta, että EU:n päästökaupassa kyse on erittäin kattavasta, kompleksista ja alati kehittyvästä järjestelmästä, joka on jo osoittanut tehokkuutensa ja toimivuutensa. Tämän vuoksi sitä on myös mielekästä jatkuvasti parantaa ja kehittää. Tähän Euroopan komissio on erittäin sitoutunut. Päästökauppadirektiivi ja sen muutokset ja täydennykset sitovat jäsenvaltioita, jotka ovat velvollisia ottamaan ne omiin kansallisiin lainsäädäntöihinsä. Näin toimiessaan järjestelmä on tehokas ja kohtelee jäsenmaita ja niiden kansalaisia mahdollisimman tasapuolisesti.
Pääasialliset lähteet: Energiavirasto. (n.d.). Päästökauppa. https://energiavirasto.fi/paastokauppa European Commission. (n.d.) EU Emissions Trading System (EU ETS). https://climate.ec.europa.eu/eu-action/eu-emissions-trading-system-eu-ets_en Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. (n.d.). EU:n lentoliikenteen päästökauppa. https://www.traficom.fi/fi/liikenne/ilmailu/eun-lentoliikenteen-paastokauppa Työ- ja elinkeinoministeriö. (n.d.). Päästökauppa. https://tem.fi/paastokauppa Valtioneuvosto. (2019). Luettelo päästökaupan ilmaisjakoa hakevista laitoksista toimitettu komissiolle. https://valtioneuvosto.fi/-//1410877/luettelo-paastokaupan-ilmaisjakoa-hakevista-laitoksista-toimitettu-komissiolle Valtioneuvosto. (2023). Päästökauppadirektiivi uudistui: kiinteitä laitoksia, merenkulkua ja lentoliikennettä käsittelevät arviomuistiot lausunnolle. https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/paastokauppadirektiivien-paivitysten-kiinteita-laitoksia-merenkulkua-ja-lentoliikennetta-kasittelevat-arviomuistiot-lausunnolle Ympäristöministeriö. (2002). Ympäristöneuvostossa sopu EU:n sisäisestä päästökaupasta. https://ym.fi/-//10184/ymparistoneuvostossa-sopu-eu-n-sisaisesta-paastokaupasta
