Tammikuussa 2023 voimaan astunut EU:n Yritysten kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) tuo yritysvastuun raportoinnin perinteisen tilinpäätösraportoinnin rinnalle yhdenvertaiseksi osaksi yrityksen tilinpäätöstä ja vuosikertomusta. Tämä on merkittävä muutos, joka asettaa askelmerkit koko yritysraportoinnin tulevaisuudelle kaikenkokoisissa yrityksissä.
Direktiivin mukaisissa ESRS-standardeissa (European Sustainability Reporting Standards) määritetään tiedot, jotka yritysten on raportoitava olennaisiksi katsomistaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaansa liittyvistä kestävyysvaikutuksistaan, -riskeistään ja – mahdollisuuksistaan. Euroopan komissio on julkaissut kaksi monialaista kaikkia direktiivin piirin kuuluvia yrityksiä koskevaa standardia ja 10 aihekohtaista standardia, joita sovelletaan yrityksiin niiden tekemän olennaisuuden arvioinnin perustella riippumatta siitä, millä alalla ne toimivat. Toimialakohtaiset standardit komission on tarkoitus julkaista kesällä 2024.
Yritysten kestävyysraportointidirektiivi CSRD otetaan käyttöön vaihteittain. Ensimmäisessä vaiheessa direktiivin mukainen yritysvastuuraportointi koskee yli 500 työntekijän yrityksiä, jotka jo nyt raportoivat kirjanpitolain 3. luvun mukaisesti myös muista kuin taloudellisista tiedoistaan. Näiden yritysten on aloitettava yritysten kestävyysraportointidirektiivin CSRD mukainen tiedonkeruu vuoden 2024 tilipäätöstä varten.
Toisessa vaiheessa kestävyysraportointidirektiivin mukainen raportointi laajenee koskemaan yrityksiä, jotka täyttävät vähintään kaksi kolmesta kriteeristä: yrityksellä on yli 250 työtekijää, sen liikevaihto on yli 40 M€ tai yrityksen tase on yli 20 M€. Näiden yritysten on aloitettava ESRS-standardien mukainen tiedonkeruu vuoden 2025 tilipäätöstä varten eli käytännössä vuoden 2025 alusta alkaen. Direktiivin mukanaan tuoma muutos koskettaa erityisesti näitä uusia kestävyysraportoinnin piiriin tulevia yrityksiä.
–
ESRS 1 Yleiset vaatimukset
Standardisarjan ensimmäisessä osassa ESRS 1 Yleiset vaatimukset kuvataan ESRS-standardien rakenne, selitetään niiden laadintatapoja ja peruskäsitteitä sekä asetetaan kestävyyteen liittyvien tietojen laatimisen ja esittämisen yleiset vaatimukset. Standardi ESRS 1 sisältää muutamia koko yritysten kestävyysraportoinnin kannalta merkittäviä perusperiaatteita, joita on syytä tarkastella tässä lyhyesti lähemmin.
–
Vaikutukset, mahdollisuudet ja riskit
Vaikutukset, mahdollisuudet ja riskit ovat koko standardisarjan keskeisiä käsitteitä. Vaikutuksilla tarkoitetaan olennaisuuden arvioinnissa (katso seuraava kappale) määriteltyjä yrityksen liiketoiminnan myönteisiä ja kielteisiä kestävyyteen liittyviä ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Riskeillä ja mahdollisuuksilla tarkoitetaan kestävyyteen liittyviä yrityksen taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia siten, kun ne on määritelty taloudellisen olennaisuuden arvioinnissa. Yhdessä termit vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet kuvastavat myös ESRS-standardien kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulmaa, johon sisältyy siis vaikutusten ja riskien lisäksi myös mahdollisuuksia.
–
Olennaisuuden arviointi
ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportoinnin lähtökohtana on olennaisuuden arviointi. Kestävyysseikan olennaisuus koostuu sen vaikutuksen olennaisuudesta ja taloudellisesta olennaisuudesta. Kestävyysseikkaa on pidettävä vaikutukseltaan olennaisena, kun se liittyy yrityksen toiminnasta ihmisiin tai ympäristöön kohdistuviin ympäristöä, yhteiskuntaa tai hallintotapaa koskeviin myönteisiin tai kielteisiin vaikutuksiin. Tämä vaikutusarviointi koskee myös yrityksen arvoketjua, tuotteita, palveluja ja liikesuhteita. Myönteisten vaikutusten osalta arvioinnissa painavat erityisesti vaikutusten mittakaava, laaja-alaisuus ja todennäköisyys.
ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportoinnin lähtökohtana on olennaisuuden arviointi.
Kestävyysseikkaa on pidettävä taloudellisesti olennaisena, jos siitä aiheutuu tai siitä voidaan odottaa aiheutuvan yritykselle olennaisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi silloin, kun kestävyysseikasta aiheutuu sellaisia riskejä tai mahdollisuuksia, joilla on olennainen vaikutus yrityksen kehitykseen, taloudelliseen asemaan, tulokseen, kassavirtoihin, rahoituksen saatavuuteen tai pääomakustannuksiin. Tämä taloudellisen olennaisuuden arviointi ei rajoitu pelkästään seikkoihin, jotka ovat yrityksen määräysvallassa.
–
Kaksinkertainen olennaisuus
Kaksinkertainen olennaisuus on keskeinen osa yritysten kestävyysraportointidirektiiviä CSRD, ja siinä tarkastellaan paitsi yrityksen oman toiminnan vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön, niin myös ulkoisten tekijöiden, kuten esimerkiksi sidosryhmien tai teknologian kehityksen vaikutuksia yritykseen ja sen talouteen. Myös kaksinkertaisella olennaisuudella on siis sekä vaikutuksen olennaisuuden ja taloudellisen olennaisuuden ulottuvuudet.
Näiden keskeisten läpi koko standardisarjan johdattelevien peruskäsitteiden lisäksi tämä yritysvastuuraportoinnin yleinen standardi antaa ohjeita muun muassa raportoivan yrityksen ja sen arvoketjun välisistä suhteista, raportoinnin aikahorisonteista ja kestävyysselvityksen eli raportoinnin tarkemmasta sisällöstä ja rakenteesta sekä sen yhteyksistä yrityksen tilinpäätökseen. Perusperiaatteena on, että raportoinnissa esitettyjen tietojen tulee olla merkityksellisiä, todenmukaisesti esitettyjä, vertailukelpoisia, todennettavia ja ymmärrettäviä.
–
ESRS 2 Yleiset tiedot
Standardissa ESRS 2 Yleiset tiedot esitetään niitä tietoja koskevat tiedonantovaatimukset, jotka kaikkien direktiivin piiriin kuuluvien yritysten on raportoitava yleisellä tasolla kaikista olennaisista kestävyysseikoista, jotka käsittelevät sen hallintotapaa, strategiaa ja vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaa sekä näihin liittyviä mittareita ja tavoitteita.
Standardi ohjeistaa muun muassa kestävyysselvitysten eli vastuullisuusraporttien yleisiä laatimisperusteita. Yrityksen hallinnon osalta standardi pyrkii antamaan kestävyysselvityksen lukijalle käsityksen siitä, miten ja millä resursseilla yrityksen kestävyysseikkoja seurataan, hallinnoidaan ja valvotaan. Tähän kuuluvat muun muassa yrityksen hallinnon ja johdon tehtävät ja vastuut olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaprosesseissa. Esimerkiksi tiedonkulku, riskienhallinta ja sisäinen valvonta ovat tärkeitä näiden hallintaprosessien osia.
Yrityksen strategiaa käsittelevässä osassa standardi pyrkii kuvaamaan yrityksen strategian kestävyysseikkoihin, liiketoimintamalliin ja arvoketjuun liittyviä keskeisiä tekijöitä. Samalla pyritään muodostamaan käsitys siitä, miten yrityksen sidosryhmien edut ja näkemykset vaikuttavat yritykseen ja miten ne huomioidaan yrityksen strategiassa ja liiketoiminamallissa. Tässä osassa halutaan saada myös käsitys siitä, miten yrityksen olennaisuuden arvioinnin tuloksena saadut olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ovat vuorovaikutuksessa yrityksen strategian ja liiketoimintamallin kanssa ja miten ne aiheutuvat näistä.
Yrityksen kestävyysseikkojen olennaisuuden arviointi on merkittävä osa näiden vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaa. Standardin tavoitteena on antaa kestävyysselvityksen käyttäjälle käsitys prosesseista, joilla yritys tunnistaa kestävyysseikkojen vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ja arvioi niiden olennaisuutta. Tähän kuuluvat muun muassa raportointi kestävyysselvityksessä käytetyistä tiedoista ja niistä, jotka on jätetty selvityksestä pois. Myös olennaisiin kestävyysseikkoihin liittyvät mittarit ja niiden taustalla olevat perusteet on raportoitava.
Kokonaisuudessaan standardin ESRS 2 Yleiset tiedot sisältämien tietovaatimusten noudattaminen ja täyttäminen vaatii etenkin ensimmäisellä kerralla tehtynä työtä varsinkin olennaisuuden arvioinnin ja vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien osalta, sillä näitä tulee peilata muun muassa yrityksen sidosryhmiin, arvoketjuun, strategiaan ja liiketoimintamalliin yhdessä kaikkien näihin liittyvien hallintaprosessien kanssa. Mikään ylivoimainen tehtävä tämä ei kuitenkaan ole, ja huolellisesti tehtynä se antaa hyvän pohjan raportoinnin jatkotyölle ja sen arvioinnille, mitä aihekohtaisia standardeja yrityksen on kestävyysraportoinnissaan käytettävä. Aihekohtaiset standardit käsitellään seuraavassa.
–
Aihekohtaiset ESRS-standardit
Aihekohtaisissa standardeissa käsitellään kussakin kestävyysaiheita, jotka on jaoteltu aiheiden ja osa-aiheiden mukaan. Ne ovat toimialoista riippumattomia. Aihekohtaisten standardien erityisvaatimuksilla myös täydennetään ESRS 2 Yleiset tiedot -standardin yleisen tason tietoja. On huomattava, että aihekohtaisten standardien käyttö perustuu yksinomaan yrityksen tekemään kestävyysseikkojen olennaisuuden arviointiin, ja yritys raportoi vain niiden aihekohtaisten standardien sisältämät asiat, jotka se olennaisuuden arvioinnissaan on katsonut kestävyysseikkojen osalta olennaisiksi.
Aihekohtaisten standardien käyttö perustuu yksinomaan yrityksen tekemään kestävyysseikkojen olennaisuuden arviointiin.
ESRS E1 Ilmastonmuutos
Tässä koko aihekohtaisten standardien sarjan laajimmassa osassa tavoitteena on ymmärtää, miten yritys vaikuttaa ilmastonmuutokseen, minkälaisia toimia yritys on tehnyt ja aikoo tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, minkälaisia valmiuksia yrityksellä on mukauttaa strategiaansa ja liiketoimintamalliaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen sekä mitä toimia ja millä tuloksin yritys on toteuttanut ilmastonmuutoksen sille aiheuttamien kielteisten vaikutuksien ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai korjaamiseksi. Myös muun muassa yrityksen ilmastonmuutokseen kohdistuvista vaikutuksista ja riippuvuuksista aiheutuvien riskien ja mahdollisuuksien luonteen, tyypin ja laajuuden ymmärtäminen kuuluu tämän standardin piiriin. Yrityksen on niin ikään raportoitava, huomioiko se ja jos kyllä, miten ilmastoon liittyvät näkökohdat hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten kannustinjärjestelmissä.
Yrityksen on annettava tiedoksi ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelmansa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden osalta yrityksen tulee antaa selvitys, miten yrityksen tavoitteet sopivat yhteen ilmaston lämpenemisen rajoittamistavoitteen kanssa. Lisäksi on tarvittaessa raportoitava, miten yritys aikoo irtautua hiilestä ja annettava selvitys ja määrälliset tiedot yrityksen investoinneista ja rahoituksesta, joilla se tukee siirtymäsuunnitelmansa toteuttamista. Samoin esimerkiksi raportointikauden aikana sijoitetut merkittävät hiileen, öljyyn ja kaasuun liittyvät pääomamenot on ilmoitettava. Jos yrityksellä ei ole siirtymäsuunnitelmaa, on sen ilmoitettava, aikooko se ottaa tällaisen käyttöön ja jos aikoo niin milloin.
Yrityksen on raportoinnissaan kuvattava, miten ilmastokestäviä sen strategia ja liiketoimintamalli ovat sekä miten, milloin ja missä laajuudessa sen resilienssianalyysi on tehty ja mitkä ovat tämän analyysin tulokset. Yrityksen on myös kuvattava ilmastoon liittyvien vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien tunnistamis- ja arviointiprosessinsa sisältäen muun muassa ilmastoon liittyvät fyysiset riskit sen omissa toiminnoissa sekä sen arvoketjussa, erityisesti ilmastoon liittyvien vaarojen tunnistaminen. Tämä sisältää arvion siitä, miten yrityksen varat ja liiketoiminta voivat altistua ja kuinka herkkiä ne ovat näille ilmastoon liittyville vaaroille.
Jos yritys on asettanut kasvihuonekaasujen päästötavoitteita, on ne ilmoitettava absoluuttisina arvoina joko hiilidioksidiekvivalenttitonneina tai prosenttiosuutena vertailuvuoden päästöistä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet on ilmoitettava scope 1-, scope 2- ja scope 3 – päästöjen osalta joko erikseen tai yhdistettyinä. Päästöjen vähennystavoitteisiin on sisällytettävä tavoitearvot vähintään vuodelle 2030 ja jos saatavilla, vuodelle 2050. Lisäksi yrityksen on ilmoitettava, onko vähennystavoitteilla tieteellinen pohja ja ovatko ne yhteensopivia sen kanssa, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan 1,5 asteeseen.
Energiankulutuksen osalta raportoitaviin kokonaisuuksiin kuuluvat muun muassa tiedot yrityksen energiankulutuksesta ja sen käyttämästä energialähteiden yhdistelmästä. Tässä on eriteltävä fossiilisista lähteistä peräisin olevan energian kokonaiskulutus, sekä ydinvoiman ja uusiutuvien energianlähteiden osuus yrityksen kokonaiskulutuksesta. Lisäksi yrityksen on annettava tiedot yrityksen energiaintensiteetistä eli energian kokonaiskulutuksesta sen liikevaihtoon suhteutettuna.
Yrityksen on annettava tiedot sen energiaintensiteetistä eli energian kokonaiskulutuksesta sen liikevaihtoon suhteutettuna.
Yrityksen on myös raportoitava päästöhyvityksillä rahoitetut kasvihuonekaasujen poistot eli kasvihuonekaasupäästöjen hillintähankkeensa. Tällaisia ovat muun muassa kasvihuonekaasujen poistot ja varastointi sen omin toimenpitein tai hankkeissa, joita yritys on edistänyt arvoketjussaan sekä yrityksen arvoketjun ulkopuoliset ilmastonmuutoksen hillintähankkeet, joita yritys on rahoittanut ostamalla päästöhyvityksiä.
Standardi on laaja ja kattava, ja tässä esitetyt asiakokonaisuudet edustavat vain osaa koko standardin sisällöstä.
–
ESRS E2 pilaantuminen
Tämän standardin tavoitteena on ymmärtää ne myönteiset ja kielteiset vaikutukset, joita yrityksellä on ilman, veden ja maaperän pilaantumiseen, haittavaikutusten ehkäisyyn ja lieventämiseen sekä toimet, joita yritys on toteuttanut vastatakseen näihin liittyviin riskeihin ja mahdollisuuksiin. Myös pilaantumiseen liittyvistä vaikutuksista ja riippuvuuksista aiheutuvien riskien ja mahdollisuuksien taloudelliset vaikutukset yritykseen kuuluvat tässä raportoinnin piiriin.
Kun yritys toteuttaa ympäristöön liittyviä osa-alueita koskevaa olennaisuuden arviointia, sen on arvioitava pilaantumisen olennaisuutta omissa toiminnoissaan ja arvoketjussaan. Arvioinnissa se voi käyttää seuraavia neljää vaihetta (ns. LEAP-lähestymistapa):
- paikannetaan, missä vaiheissa yrityksen omat toiminnat ja arvoketju ovat vaikutussuhteessa luontoon
- analysoidaan pilaantumiseen liittyvät riippuvuudet ja vaikutukset
- arvioidaan olennaiset riskit ja mahdollisuudet
- arvioidaan kokonaisuus ja raportoidaan olennaisuuden arvioinnin tulokset.
Poimintoina raportoitavista kokonaisuuksista yrityksen on raportoitava muun muassa, onko yritys seulonut toimipaikkansa ja toimintansa tosiallisten ja mahdollisten pilaantumiseen liittyvien vaikutusten tunnistamiseksi ja onko yritys järjestänyt kuulemisia, erityisesti vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen kanssa.
Yrityksen on myös kuvattava toimintaperiaatteensa pilaantumisen ehkäisemiseen ja rajoittamiseen liittyvien olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallinnassa sekä ilmoitettava pilaantumiseen liittyvät toimensa ja niiden toteuttamiseen osoitetut varat. Yritys voi myös ilmoittaa pilaantuneiden ekosysteemien ennallistamisesta.
Yrityksen on annettava tiedoksi asettamansa pilaantumista koskevat tavoitteet. Tällaiset tavoitteet voivat olla pakollisia (lakisääteisiä) tai vapaaehtoisia. Yrityksen on myös ilmoitettava pilaantumiseen liittyvien olennaisten riskien ja mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset
Lisäksi raportoinnissa on annettava tiedoksi epäpuhtaudet, joita se aiheuttaa omissa toiminnoissaan, sekä sen tuottamat tai käyttämät mikromuovit. Mikromuoveista annettaviin tietoihin on sisällyttävä mikromuovit, joita syntyy tai käytetään tuotantoprosessien aikana tai jotka hankitaan ja jotka lähtevät yrityksen laitoksista päästöinä, tuotteina tai tuotteiden tai palvelujen osana. Mikromuoveja saatetaan tuottaa tahattomasti, kun suuremmat muovit, kuten autojen renkaat tai synteettiset tekstiilit, kuluvat, tai niitä voidaan tarkoituksellisesti valmistaa ja lisätä tuotteisiin tiettyjä tarkoituksia varten, kuten esimerkiksi kuorivat rakeet kasvo- tai vartalokuorinta-aineissa.
–
ESRS E3 Vesivarat ja merten luonnonvarat
Standardin tavoitteena on antaa ymmärrys siitä, miten yritys vaikuttaa vesivaroihin ja merten luonnonvaroihin ja mitä toimia yrityksessä on toteutettu vesivarojen ja merten luonnonvarojen suojelemiseksi sekä edistääkö yritys Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita koskien puhdasta ilmaa, puhdasta vettä, tervettä maaperää ja luonnon monimuotoisuutta. Yrityksen on myös ilmoitettava, minkälaisia suunnitelmia ja valmiuksia sillä on strategiansa ja liiketoimintamallinsa mukauttamiseksi näiden tavoitteiden edistämiseen ja sisältyykö sen toimintaan olennaisia vesivaroihin ja merten luonnonvaroihin liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia.
Tätä standardia koskevia vesivaroihin ja merten luonnonvaroihin liittyviä asioita (kuten myös muiden standardien sisältämiä asiakokonaisuuksia) käsitellään myös muissa CSRD-direktiivin mukaisissa ESRS-standardeissa siten, että asiaan liittyvistä kokonaisuuksista saadaan mahdollisimman kattava yleiskuva. Näin esimerkiksi standardissa ESRS E1 Ilmastomuutos käsitellään akuutteja ja kroonisia fyysisiä riskejä, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamista vesiin ja valtameriin liittyvistä vaaroista, kuten veden lämpötilan nousu, sademäärien ja sadetyyppien muutokset, sateisiin liittyvä hydrologinen vaihtelu, valtamerten happamoituminen ja merenpinnan nousu.
–
ESRS E4 Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit
Standardin tavoitteena on ymmärtää, miten yritykset vaikuttavat biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin ja miten ne toiminnallaan edistävät vaikutustekijöitä, jotka aiheuttavat biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja ekosysteemien rappeutumista ja häviämistä. Samoin halutaan päästä selville yritysten suunnitelmista ja valmiuksista mukauttaa strategiaansa ja liiketoimintamalliaan planetaaristen rajojen kunnioittamiseksi ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisiksi. Standardin mukaan yritysten on myös otettava kantaa yrityksen biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyvien riskien, riippuvuuksien ja mahdollisuuksien luonteeseen, tyyppiin ja laajuuteen sekä tapaan, jolla yritys hallitsee niitä.
Yrityksen on raportoitava, millä tavoin sen biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyvät vaikutukset, riippuvuudet, riskit ja mahdollisuudet johtuvat sen strategiasta ja liiketoimintamallista ja miten ne vaikuttavat sen strategian ja liiketoimintamallin mukauttamiseen.
Yrityksen on kuvattava strategiansa ja liiketoimintamallinsa resilienssi suhteessa biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin.
Yrityksen on kuvattava strategiansa ja liiketoimintamallinsa resilienssi suhteessa biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Kuvaukseen on sisällytettävä seuraavat seikat:
- arvio siitä, miten nykyinen liiketoimintamalli ja strategia kestävät biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyviä fyysisiä, siirtymä- ja järjestelmäriskejä
- sidosryhmien osallistaminen, mukaan lukien tarvittaessa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen osallistaminen.
Yrityksen on myös kuvattava prosessinsa, joita se käyttää olennaisten vaikutusten, riskien, riippuvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistamiseen. Prosessin kuvaukseen on sisällytettävä tiedot siitä, missä määrin ja miten yritys on tunnistanut ja arvioinut todellisia ja mahdollisia biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia omien toimipaikkojensa sijaintipaikoissa ja arvoketjunsa eri vaiheissa, sekä millaisia arviointiperusteita tässä on käytetty.
–
ESRS E5 Resurssien käyttö ja kiertotalous
Tämän standardin tavoitteena on auttaa kestävyysselvityksen käyttäjiä ymmärtämään yrityksen olennaiset myönteiset ja kielteiset vaikutukset resurssien käyttöön, resurssitehokkuuteen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön eli kiertotalouteen. Samoin halutaan, että käyttäjät ovat selvillä yrityksen toteuttamista toimista ja niiden tuloksista, joilla ehkäistään tai pienennetään resurssien käytöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Myös yrityksen toimet, joilla se pyrkii edistämään kasvun erottamista materiaalien käytöstä, ovat tämän standardin mielenkiinnon kohteena.
Standardissa todetaan, että yritysten vaikutuksista resurssien käyttöön ja kiertotalouteen voi olla seurauksia ihmisille ja yhteisöille. Resurssien tehokas ja kiertotalouden periaatteiden mukainen käyttö edistää myös yritysten kilpailukykyä ja taloudellista hyvinvointia.
Yrityksen on muun muassa kuvattava prosessit, joilla tunnistetaan resurssien käyttöön ja kiertotalouteen liittyvät olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet, erityisesti resurssien sisään- ja ulosvirtausten sekä jätteiden osalta, ja annettava tiedot seuraavista:
- onko yritys seulonut omaisuuttaan ja toimintaansa tunnistaakseen tosiasialliset ja mahdolliset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet omassa toiminnassaan sekä arvoketjussa, ja jos on, mitkä olivat seulonnassa käytetyt menetelmät, oletukset ja välineet
- onko yritys järjestänyt kuulemisia, erityisesti vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen kanssa, ja jos on niin miten.
Yrityksen on myös ilmoitettava, sisältävätkö sen toimintaperiaatteet siirtymisen pois primaariresurssien käytöstä, mukaan lukien kierrätettyjen resurssien käytön lisääminen sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hankinta ja käyttö. Lisäksi yritys voi ilmoittaa, katetaanko sen toimilla ja resursseilla seuraavat seikat ja jos katetaan, miten:
- parempi resurssitehokkuus
- suurempi uusioraaka-aineiden käyttö
- kiertotalouden mukainen suunnittelu, joka parantaa tuotteiden kestävyyttä ja käytön optimointia ja lisätään uudelleenkäyttöä, korjaamista, kunnostamista ja uudelleenvalmistamista
- kiertotalouden periaatteiden mukaisten liiketoimintamallien soveltaminen, esimerkiksi arvon säilyttämistä koskevat toimet (ylläpito, korjaus)
- käyttöiän päättymistä koskevat toimet (kierrätys, uusiojalostus, tuottajavastuu)
- jätteen syntymistä ehkäisevät toimet yrityksen arvoketjussa.
–
ESRS S1 Oma työvoima
Standardin ESRS S1 Oma työvoima tavoitteena on ymmärtää, miten yritys vaikuttaa omaan työvoimaansa ja mitä toimia yrityksessä tehdään mahdollisten kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Samoin standardi auttaa ymmärtämään yrityksen omaan työvoimaan kohdistuviin vaikutuksiin ja riippuvuuksiin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien luonnetta, tyyppiä ja laajuutta sekä tapaa, jolla yritys hallitsee näitä. Talouden näkökulmasta katsoen standardin on tarkoitus valottaa yrityksen omaan työvoimaan kohdistuvista vaikutuksista ja riippuvuuksista sen omasta työvoimasta johtuvien olennaisten riskien ja mahdollisuuksien taloudellisia vaikutuksia.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi standardi edellyttää selvitystä yrityksen yleisestä toimintatavasta, jota yritys noudattaa tunnistaakseen ja hallitakseen omaan työvoimaansa kohdistuvia vaikutuksia seuraavien seikkojen osalta:
- työolot ja -ehdot, mukaan lukien työsuhdeturva, työaika, riittävä palkka, työmarkkinavuoropuhelu, yhdistymisvapaus, työehtosopimusneuvottelut, työ- ja yksityiselämän tasapaino ja työntekijöiden terveys ja turvallisuus
- yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo ja sama palkka samanarvoisesta työstä, koulutus ja taitojen kehittäminen, vammaisten henkilöiden työllistäminen ja inkluusio, toimet työpaikalla esiintyvän väkivallan ja häirinnän torjumiseksi ja monimuotoisuus
- muut työhön liittyvät oikeudet, mukaan lukien lapsityövoimaan, pakkotyöhön, asianmukaisiin asuintiloihin ja yksityisyyteen liittyvät.
Yrityksen on myös annettava selvitys siitä, miten tällaiset vaikutukset ja yrityksen riippuvuus sen omasta työvoimasta voivat aiheuttaa yritykselle olennaisia riskejä tai luoda sille mahdollisuuksia. Esimerkiksi työhönotossa naisiin kohdistuva syrjintä voi heikentää yrityksen mahdollisuuksia saada ammattitaitoista työvoimaa.
Yrityksen on myös annettava selvitys siitä, miten tällaiset vaikutukset ja yrityksen riippuvuus sen omasta työvoimasta voivat aiheuttaa yritykselle olennaisia riskejä tai luoda sille mahdollisuuksia.
Standardin tavoitteena on myös antaa kestävyysselvityksen käyttäjille käsitys siitä, missä määrin yrityksen toiminta on linjassa kansainvälisten ja eurooppalaisten ihmisoikeusvälineiden ja -sopimusten kanssa ja miten se noudattaa näitä. Tällaisia välineitä ja sopimuksia ovat muun muassa kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, YK:n vammaisyleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus, tarkistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja, Euroopan unionin perusoikeuskirja, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetut EU:n toimintaperiaatteiden painopisteet ja EU:n lainsäädäntö, mukaan lukien EU:n työlainsäädäntö.
–
ESRS S2 Arvoketjun työntekijät
Standardin tavoitteena on ymmärtää yrityksen omasta toiminnasta ja arvoketjusta sekä liikesuhteista arvoketjun työntekijöihin kohdistuvat olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet. Tarkoitus on selvittää, mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia yrityksellä mahdollisesti on sen arvoketjun työntekijöihin, minkälaisia toimia yritys tekee kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ja mitä riskejä ja mahdollisuuksia yritykselle koituu arvoketjun työntekijöihin liittyen.
Standardi edellyttää yritykseltä selvitystä yrityksen yleisestä lähestymistavasta arvoketjun työntekijöihin kohdistuvien olennaisten vaikutusten tunnistamiseen ja hallintaan työolojen, kuten työsuhdeturva, työaika, riittävä palkka, työterveys ja työturvallisuus sekä yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien, kuten sukupuolten välinen tasa-arvo ja sama palkka samanarvoisesta työstä, osalta. Standardissa edellytetään myös selvitystä siitä, miten yritykselle voi muodostua olennaisia riskejä tai mahdollisuuksia tällaisista arvoketjun työntekijöihin liittyvistä vaikutuksista ja riippuvuuksista. Arvoketjun työntekijöihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset voivat esimerkiksi aiheuttaa häiriöitä yrityksen toimintaan, jos kuluttajat kieltäytyvät ostamasta yrityksen tuotteita. Toisaalta työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja työntekijöille suunnatut tukiohjelmat voivat vahvistaa liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi parantamalla toimitusvarmuutta tai tuomalla lisää asiakkaita.
Yrityksen tulee raportoida kaikki arvoketjun työntekijät, joihin todennäköisesti kohdistuu olennaisia vaikutuksia yrityksen toiminnasta. Lisäksi yrityksen tulee raportoida näistä työntekijöistä muun muassa, ovatko he työntekijöitä, jotka työskentelevät yrityksen toimipaikassa, mutta jotka eivät kuulu yrityksen omaan työvoimaan, eli jotka eivät ole itsenäisiä ammatinharjoittajia tai pääasiallisesti työllistymistoimintaa harjoittavien kolmansien osapuolen yritysten tarjoamia työntekijöitä, vai arvoketjun alku- tai loppupään yhteisöille työskenteleviä työntekijöitä. Arvoketjun alkupään työntekijöitä voivat olla esimerkiksi mineraalien louhintaa tekevät työntekijät, ja arvoketjun loppupään työntekijät esimerkiksi logistiikkapalveluntarjoajille tai franchising-yrittäjille työskenteleviä työntekijöitä.
Yrityksen on annettava tiedot siitä, miten sellaisten arvoketjun työntekijöiden, joihin saattaa kohdistua yrityksestä olennaisia vaikutuksia, intressit, näkemykset ja oikeudet, myös heidän ihmisoikeuksien kunnioittaminen, otetaan huomioon yrityksen strategiassa ja liiketoimintamallissa. Arvoketjun työntekijät ovat keskeinen vaikutusten kohteena oleva sidosryhmä.
Yrityksen on myös kuvattava arvoketjun työntekijöiden kannalta merkitykselliset ihmisoikeuspoliittiset sitoumuksensa, mukaan lukien prosessit ja mekanismit, joilla seurataan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden, työelämän perusperiaatteista ja oikeuksista annetun ILO:n julistuksen tai monikansallisisille yrityksille annettujen OECD:n toimintaohjeiden noudattamista.
–
ESRS S3 Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt
Tämä standardi pyrkii antamaan tietoa yrityksen vaikutusten kohteena olevista yhteisöistä. Yrityksen on muun muassa raportoitava, miten yrityksen vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen näkemykset, intressit ja oikeudet, myös heidän ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja tapauksen mukaan heidän oikeutensa alkuperäiskansoina otetaan huomioon yrityksen strategiassa ja liiketoimintamallissa. Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt ovat yrityksen keskeinen sidosryhmä.
Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt ovat yrityksen keskeinen sidosryhmä.
Yrityksen tulee antaa tieto siitä, missä määrin paikallisyhteisöihin kohdistuvat vaikutukset ja riippuvaisuudet aiheutuvat sen strategiasta ja liiketoimintamalleista ja mikä on näistä aiheutuvien riskien ja mahdollisuuksien suhde näihin.
Yrityksen on annettava lyhyt kuvaus sen oman toiminnan tai arvoketjun vaikutusten kohteena olevien yhteisöjen tyypeistä ja erityisesti siitä, ovatko ne yhteisöjä, jotka asuvat tai työskentelevät yrityksen toimipaikkojen, tehtaiden, laitosten tai muiden fyysisten toimintojen ympäristössä, vai ovatko ne yhteisöjä, joihin kohdistuu vaikutuksia kyseisten toimintapaikkojen toiminnasta, esimerkiksi veden pilaantumisesta alempana joen varrella tai arvoketjussa olevia yhteisöjä tai alkuperäiskansojen yhteisöjä esimerkiksi mineraalien louhintapaikassa tai vaikkapa jätteenkäsittely- tai kierrätyslaitosten ympärillä. Samalla tulee ottaa kantaa siihen, onko yrityksen toiminnalla olennaisia laajamittaisia ja systeemisiä kielteisiä vaikutuksia näihin yhteisöihin sekä ilmoittaa toimista, joilla yritys pyrkii näihin yhteisöihin kohdistuvien myönteisten vaikutusten lisäämiseen. Samalla yrityksen on ilmoitettava, miten näiden vaikutusten kohteina olevien yhteisöjen näkemykset otetaan huomioon sen päätöksissä ja toimissa.
Standardin tavoitteiden saavuttamiseksi yritykseltä edellytetään selvitystä sen yleisestä lähestymistavasta vaikutusten kohteena oleviin yhteisöihin kohdistuvien vaikutusten tunnistamiseen ja hallintaan. Tämän selvityksen tulee sisältää muun muassa
- yhteisöjen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet, kuten esimerkiksi asianmukaiset asuinolot, riittävä ruoka, vesi ja sanitaatio
- yhteisöjen kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet, kuten esimerkiksi ilmaisuvapaus ja kokoontumisvapaus
- alkuperäiskansojen erityisoikeudet, esimerkiksi itsemäärääminen ja kulttuuriset oikeudet.
Standardi edellyttää myös selvitystä siitä, miten tällaiset vaikutusten kohteena oleviin yhteisöihin liittyvät vaikutukset ja riippuvuudet voivat muodostaa yritykselle olennaisia riskejä ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi rakentavat suhteet voivat luoda liiketoimintahyötyjä, kuten vakaan ja konfliktivapaan toiminnan.
–
ESRS S4 Kuluttajat ja loppukäyttäjät
Standardin tavoitteena on ymmärtää suhteita ja vaikutuksia yrityksen ja kuluttajien ja loppukäyttäjien välillä. Tähän kuuluvat muun muassa, mitä olennaisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia yrityksellä on sen tuotteiden ja palvelujen kuluttajiin ja loppukäyttäjiin, mitä yritys on tehnyt mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi ja minkälaisia taloudellisia vaikutuksia yrityksen ja kuluttajien ja loppukäyttäjien välisistä suhteista mahdollisesti on yritykselle.
Yrityksen on annettava tiedot siitä, miten kuluttajien ja loppukäyttäjien intressit, näkemykset ja oikeudet, myös heidän ihmisoikeuksien kunnioittaminen, otetaan huomioon yrityksen strategiassa ja liiketoimintamallissa. Kuluttajat ja loppukäyttäjät ovat keskeinen vaikutuksen kohteena olevien sidosryhmien ryhmä.
Yrityksen on muun muassa annettava selvitys yrityksen lähestymistavasta tuotteisiinsa ja palveluihinsa liittyvien, kuluttajiin ja loppukäyttäjiin kohdistuvien olennaisten tosiasiallisten tai mahdollisten vaikutusten tunnistamiseen ja hallintaan, kuten
- kuluttajiin ja loppukäyttäjiin kohdistuvat vaikutukset, esimerkiksi yksityisyys, ilmaisunvapaus, tietojen saatavuus
- kuluttajien ja loppukäyttäjien henkilökohtainen turvallisuus
- kuluttajien ja loppukäyttäjien sosiaalinen osallisuus, esimerkiksi syrjimättömyys, tuotteiden ja palveluiden saatavuus ja vastuulliset markkinointikäytännöt.
Samoin yrityksen on pohdittava ja ilmoitettava, miten tällaiset kuluttajiin ja loppukäyttäjiin liittyvät vaikutukset ja riippuvuudet voivat muodostaa yritykselle olennaisia riskejä ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi luottamus tuotteisiin ja palveluihin saattaa tuoda liiketoiminnallista hyötyä, kuten myynnin lisääntyminen ja kuluttajapohjan laajeneminen.
Yrityksen on muun muassa ilmoitettava, onko sen oman tai arvoketjun toiminnan kohteena kuluttajia ja loppukäyttäjiä, jotka ovat erityisen haavoittuvia terveyteen tai yksityisyyteen kohdistuvista vaikutuksista tai haavoittuvia markkinointi- ja myyntistrategioille, kuten lapsia tai taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä.
Yrityksen on muun muassa ilmoitettava, onko sen oman tai arvoketjun toiminnan kohteena kuluttajia ja loppukäyttäjiä, jotka ovat erityisen haavoittuvia.
Yrityksen on myös ilmoitettava prosessinsa, joilla se on vuorovaikutuksessa kuluttajien ja loppukäyttäjien kanssa heihin kohdistuvista yrityksen vaikutuksista. Tähän liittyen yrityksen on annettava tieto muun muassa siitä, millä taholla yrityksessä on operatiivinen vastuu sen varmistamisesta, että tämä yhteydenpito tapahtuu ja miten sen tulokset otetaan huomioon yrityksen toimintaa kehitettäessä.
–
ESRS G1 Liiketoiminnan harjoittaminen
Aihekohtaisen toimialasta riippumattoman standardisarjan viimeisessä osassa yrityksen on annettava tietoja, joiden avulla yrityksen kestävyysselvityksen käyttäjät voivat ymmärtää yrityksen strategiaa ja lähestymistapaa, prosesseja, menettelyjä ja suoriutumista. Tässä standardi keskittyy liiketoiminnan harjoittamiseen, johon se katsoo kuuluvan
- liiketoimintaetiikan ja yrityskulttuurin, mukaan lukien korruption ja lahjonnan torjunta, väärinkäytösten paljastajien suojelu ja eläinten hyvinvointi
- suhteet toimittajiin, mukaan lukien maksukäytännöt erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille suoritettavien maksujen osalta ja
- yrityksen toiminnan ja sitoumukset, jotka liittyvät poliittiseen vaikuttamiseen ja lobbaustoimintaan.
Yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten osalta standardi edellyttää, että yritys käsittelee raportissaan näiden roolia ja asiantuntemusta liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvissä asioissa.
Yrityksen on kerrottava, miten se vaalii yrityskulttuuriaan. Tähän on sisällytettävä se, miten yritys luo, kehittää, edistää ja evaluoi sitä. Yrityskulttuuriin standardissa katsotaan kuuluvan muun muassa mekanismit, joilla yritys tunnistaa, ilmoittaa ja tutkii huolenaiheita, jotka koskevat laitonta toimintaa ja yrityksen sisäisten sääntöjen vastaista toimintaa ja miten yritys ottaa tässä huomioon sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien raportoinnin. Samoin yrityskulttuurin osia ovat se, miten yritys suojelee väärinkäytösten paljastajia, minkälaisia eläinten hyvinvointia koskevia toimintaperiaatteita yrityksellä on ja miten yritys toteuttaa liiketoiminnan harjoittamista koskevaa koulutusta yrityksen sisällä. Yrityksen tulisi myös tunnistaa ne sisäiset toimintonsa, jotka ovat altteimpia korruptiolle ja lahjonnalle.
Yrityksen on myös raportoitava, miten se hoitaa suhteitaan tavaran- ja palveluntoimittajiin ja miten tämä vaikuttaa sen toimitusketjuihin, eli miten yritys hoitaa hankintaprosessiaan, johon kuuluu oikeudenmukainen toiminta toimittajia kohtaan. Yrityksen on myös esitettävä kuvaus toimintaperiaatteistaan, joilla estetään erityisesti pk-yrityksille suoritettavien maksujen viivästyminen. Yrityksen on ilmoitettava keskimääräinen aika, jossa yritys maksaa laskut ja kuvaus vakiomaksuehdoista
Yrityksen on myös esitettävä kuvaus toimintaperiaatteistaan, joilla estetään erityisesti pk-yrityksille suoritettavien maksujen viivästyminen.
Standardin tavoitteena on myös lisätä läpinäkyvyyttä yrityksen toiminnasta ja sitoumuksista, jotka liittyvät poliittisen vaikutusvallan käyttämiseen tekemällä lahjoituksia poliittisiin tarkoituksiin sekä lobbaamalla. Niinpä yrityksen on annettava tiedot poliittisiin tarkoituksiin rahana tai luontoissuorituksina suoraan tai välillisesti tekemien lahjoitusten kokonaisarvo. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen on rahana tai luontoissuorituksina suoraan poliittisille puolueille, niiden vaaleilla valituille edustajille tai poliittista virkaa hakeville henkilöille annettava tuki. Myös välittäjäorganisaation kuten lobbaajien tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta annetut lahjoitukset poliittiseen tarkoitukseen on ilmoitettava.
–
Yhteenveto
Yritysten kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) mukaiset ESRS-standardit ovat todella kattava paketti tulevaisuuden yritysvastuun raportointia. Jos tätä pakettia pitäisi luonnehtia viidellä sanalla, ne olisivat: olennaisuus, mahdollisuus, avoimuus, yhteisöllisyys ja digitalisaatio. ESRS-standardit tuovat kestävyysraportoinnin aivan uudelle tasolle ja osaksi kaikkien suurten yritysten arkea. Tämä heijastuu ennen pitkää väistämättä myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin etenkin silloin, kun ne tulevaisuudessa ovat tai haluavat päästä osaksi ESRS-raportoivien yritysten toimitusketjuja.
Olennaisuuden ja vaikutusten arviointi pakottaa yritykset jatkossa yhä useammin kurkistamaan myös oman kuplansa ulkopuolelle ja tarkastelemaan asioita muistakin kuin puhtaasti omista taloudellisista näkökulmistaan. Tämä uusi normi luo yritysten ja niitä ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön välille yhä tiiviimmän suhteen. Tämä on suuri mahdollisuus, josta kaikki osapuolet voivat hyötyä.
Hyvä ja luottamuksellinen suhde edellyttää läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Vastuullisesti ja kestävästi toimivalla yrityksellä ei ole mitään syytä peitellä toimintatapojaan. Aktiivinen vuoropuhelu sidosryhmien kanssa ja avoin viestintä mahdollistavat luottamuksellisen suhteen ja auttavat myös riskien ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen on kaikkien etu, ja ne tuovat yrityksiä lähemmäksi ihmisiä ja ihmisiä lähemmäksi yrityksiä.
ESRS-raportoinnin tulee tapahtua digitaalisesti, eli yritysten on syötettävä tiedot EU:n digitaaliseen raportointijärjestelmään, jossa ne ovat mahdollisimman laajan joukon saavutettavissa. Vaikka data on valttia, standardikokonaisuus sisältää todella paljon sanallisesti kuvattavaa tietoa numeerisen tiedon näytellessä vain marginaalista osaa. Tämähän ei tarkoita, etteikö dataa – sekä numeerista että sanallista – voisi kerätä, päinvastoin. Yritykset voivat jo nyt alkaa keräämään raportoinnissa tarvittavaa dataa esimerkiksi Käkikuun CSRD-raportointityökalun avulla. Työkalu ohjaa käyttäjäänsä läpi koko prosessin ja pitää tiedot tallessa ja helposti päivitettävinä.
ESRS-raportoinnissa on kyse todella laajasta kokonaisuudesta, joka sellaisenaan sopii hyvin suurten yritysten käyttöön. Pienille ja keskisuurille yrityksille se on raskas ja suuritöinen ainakin ensimmäistä kertaa tehtynä. Pieniä valonpilkahduksia on tämän suhteen ilmassa, sillä pk-yrityksille on kehitteillä kevyemmät vapaaehtoiset standardit, jotka pystyvät vastaamaan paremmin pk-yritysten ja niiden sidosryhmien odotuksiin nykyistä yhtenäisemmästä ja vertailukelpoisemmasta kestävyysraportoinnista.
ESRS-standardeja kirjoitettaessa ei ole uhrattu sekuntiakaan tekstin luettavuudelle, selkokielisyydelle ja saavutettavuudelle.
Ja vielä lopuksi: ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. ESRS-standardeja kirjoitettaessa ei ole uhrattu sekuntiakaan tekstin luettavuudelle, selkokielisyydelle ja saavutettavuudelle. Teksti on pahimmillaan todella hankalasti tulkittavaa lakitekstin omaista kapulakieltä. Tätä voidaan pitää sikäli outona, että yhdenvertaisuus on kuitenkin Euroopan komissiossakin isoilla kirjaimilla kirjoitettu arvo ja tässäkin standardisarjassa edellytetään, että kestävyysselvityksen tiedot on esitettävä ”jäsenneltyinä tavalla, joka helpottaa kestävyysselvityksen saatavuutta ja ymmärtämistä” ja ”kestävyystiedot ovat ymmärrettäviä, kun ne ovat selkeitä ja ytimekkäitä”. Näitä periaatteita standardisarjan kirjoittajat eivät ole noudattaneet, vaan sortuneet kirjoitustyössään noudattamaan samoja vanhoja kaavoja ilman merkkiäkään uudenlaisesta ajattelusta – sellaisesta ajattelusta, mitä kestävyysraportoinnin ESRS-standardit yrityksiltä jatkossa vaativat.
–
Lähteet:
Euroopan komissio. (2022). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464 asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta.
Euroopan komissio. (2023). Komission delegoitu asetus C2023/5303 final. Liite asiakirjaan Komission delegoitu asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta.
–
Ota yhteyttä
Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja tai pyydä tarjous tällä lomakkeella. Vastaamme sinulle mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään seuraavana arkipäivänä.
